Keisari Nikolai II hyväksyi tammikuussa 1913 Viipurin linnoituksen uudistamissuunnitelman. Vuonna 1914 tarkistetun suunnitelman mukaan rannikkopattereita oli määrä olla neljä, joista Ravansaaren Canet-patterilla varustettu linnake olisi ollut tärkein. Patterin rakennustyöt aloitettiin, mutta työtä ei saatu täysin valmiiksi, Venäjän vallankumouksen, Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan takia.
Tarkoituksena oli rakentaa Viipurin puolustuslinnoitteisiin kuuluvaan, 1800-1900 lukujen vaihteessa rakennettuun, Ravansaaren rannikkopatteriin kuusi 152/45 Canet-asemaa. Suomalaiset viimeistelivät itsenäistymisen jälkeen 1930-luvulla näistä käyttöön kaksi.
Kuva: Sodan saarista rauhan saariksi – kirja-arvostelu 29.3.2016 Saila Heinikoski
Rannikkotykistön (RT) pattereita oli kaksitykkisistä aina kuusitykkisiin asti. Suurin osa oli nelitykkisiä. Patterit sijaitsivat puolustuslinjojen taustalla ja niille johti kivetyt yhdystiet.
Tykit sijoitettiin kaikissa pattereissa suoraviivaisesti vierekkäisiin avoasemiin. Rintasuojana toimi maavalli tai kallioseinä. Asemat erotettiin toisistaan usein maakummulla, jossa sijaitsi myös suojahuone. Tykkiasemat yhdistettiin toisiinsa taustalla kulkevalla yhdyshaudalla. Tykkiasemat ja muut patterin rakenteet tuettiin usein hirsillä, mutta myös betonia ja muurattuja kiviä käytettiin.
Tykkiasemissa oli ampumatarvikekomeroita sekä usein yksi tai kaksi suojahuonetta. Patterin päädyissä ja usein myös niiden taustalla sijaitsi vielä suuremmat suojahuoneet. Canet-tykeille tehdyissä betonipattereissa on ammusvarasto sijainnut tykin edessä rintasuojan alla betonisessa suojahuoneessa.
Kuvat: Antti Käki 2017
Kuva: Antti Käki 2017
152/45 Canet
152/45 C (152 millimetrin, 45 kaliiperin merikanuuna, mallia Canet) oli suomalainen nimi venäläiselle 152 millimetrin tykille, jonka suunnittelija oli ranskalainen Gustave Canet (1846-1913).
152/45 C suunniteltiin Ranskassa 1890-luvun alussa. Tykin valmistuksen lisenssi ostettiin Venäjälle ja tykkien valmistus aloitettiin Obukhovin tehtaalla noin 1895. Suomen itsenäistyttyä jäi Suomelle 152/45 C-tykkejä ja niitä oli sodan alkaessa vuonna 1939 noin sata kappaletta.
Suomalaiset käänsivät useimmista tykeistä putken ylösalaisin, jolloin hidastus- ja palautuskoneisto tuli putken yläpuolelle ja korotuskulma suureni, pidentäen kantamaa. Samalla tykin lataustapaa muutettiin niin, ettei sitä tarvinnut palauttaa nollakorotukselle. Canet-tykeistä tuli Suomen rannikkotykistön pääase.
Kuva: Internet, Naval Weapons and Naval Reunions
Suomi menetti tykeistä osan sotien aikana ja sai muutaman sotasaaliina. Noin 60 selvisi selvisi sodista, mutta kulunein putkin. Tykkejä uudistettiin 1950-luvulta alkaen 152/50 T-tykeiksi korvaamalla putket Tampellan valmistamilla pidemmillä putkilla. Viimeiset alkuperäisillä putkilla varustetut tykit olivat palveluksessa Hästö-Busössä Tammisaaressa 1990-luvulle asti.
Viipurinlahdella rannikkotykistön rooli oli merkittävä sekä talvisodan että jatkosodan aikana. Viipuria puolustaville joukoille muodostui vakava selustauhka Viipurinlahden yli pyrkivistä neuvostojoukoista. Merivoimiin vuonna 1998 sulautettu rannikkotykistö oli parhaimmillaan Suomen kolmanneksi suurin aselaji. Kiinteät rannikkotykit poistuvat käytöstä 2020-luvulla.
Tekniset tiedot
- putken halkaisija on 152 mm eli 6 tuumaa
- putken pituuskerroin on 45 x 152 mm eli putken pituus on 6,84 m
- putken paino 5,8 tonnia
- tykin kokonaispaino 18,5 tonnia
- ammus + ruuti + hylsy yhteensä 67 kg
- kantama 19 km
Lähteet:
- Saila Heinikoski: Sodan saarista rauhan saariksi. Kirja-arvostelu 29.3.2016
- Enqvist Ove, Pakola Johanna (toim.): Suomenlahti Pietarin suojana. Docenco 2016
- Ove Enqvist: Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918-1998. Sotamuseo 1999
- Ove Enqvist, Heikki Tiilikainen: Linnakesaaret: rannikkolinnkkeiden elämää sodassa ja rauhassa. Tammi 2014
- Wikipedia: 152/45 C
- Kuvat: Antti Käki, 2017 kotiseutumatkalta
Kirjoitus on julkaistu Ravansaariseuran Lyht’paalu-lehdessä no. 4/2017. Uuras-Ravansaari olivat 1920-1930-luvuilla Suomen suurin puutavaran vientisatama. Saarilla olevat tsaarinajan linnoitukset olivat osa Pietarin ulointa linnoitusketjua. Saarilla toimi rannikkotykistön ja ilmavoimien joukko-osastoja. Kirjoittajan isä ja isoisä olivat kotoisin Ravansaarelta.
Antti Käki, 2018