Ravansaarelta Cape Spearin karikoihin

Suomalaisella merenkululla ja laivanrakennuksella on pitkä perinne. Suomen rannikoilla on jo 1600-1800-luvuilla rakennettu kauppalaivoja lähinnä monien kauppahuoneitten tarpeisiin. Lisäksi Suomesta on löytynyt hyvää puuta ja taitavia puuseppiä. Valtameripurjealuksista ensimmäinen maailman ympäri matkannut suomalaislaiva oli parkki Hercules 1844-1845 ja seuraava oli parkki Oskar 1859-1861. [1]

Fregatti oli vähintään kolmimastoinen täystakiloitu purjelaiva ja sillä saavutettiin pitkillä matkoilla täysin purjein hyvä matkanopeus. Fregatti vaati suhteellisen suuren miehistön. Alus tuli toimeen muutamaa miestä vähemmällä, jos takimmainen masto muutettiin mesaanimastoksi ja siinä käytettiin haarukkapurjetta. Fregatista tuli näin parkkilaiva. [2]

Fregatti- / parkkilaiva Martin Luther (1864-1893)

Fregatti-/parkkilaiva Martin Luther oli valmistuttuaan joulukuussa 1864 Suomen suurin valtameripurjehdukseen suunniteltu kauppalaiva ja kolmas maailmanympäri 1865-1866 purjehtinut suomalaisalus. Se oli rakennettu Viipurissa, Ravansaaren varvissa. Rakennuttajana oli kauppahuone Paul Wahl & Co. Nimen Martin Luther, laiva on tiettävästi saanut Paul Wahlin isän August Gottfried Wahlin (1746-1830) kunniaksi. Teologian tohtori ja konsistoriaalineuvos August Gottfried Wahl oli Viipurin saksalaisen seurakunnan kirkkoherra.

Suomalaiset kauppalaivat olivat aikaisemmin olleet Itämeren liikenteeseen ja euroopan satamiin purjehtivia 300-600 nettotonnin laivoja. Niitä olivat etenkin länsirannikon kauppahuoneet rakennuttaneet. Vuonna 1865 Suomessa oli vain yksi yli 700 nettotonnin alus eli Martin Luther, kun vuonna 1875 niitä oli jo viisi. Vielä vuonna 1879 rakennettiin Turussa komea fregatti Ägir 1383 nrt, kunnes höyrylaivat syrjäyttivät purjelaivat ja puu korvautui teräksellä. [3]

• Fregatti- / parkkilaiva, rakennettu puusta, kuparilla ja raudalla kiinnitetty sekä pohja kuparilla peitetty pieneliöitä vastaan
• piirustukset Shau & Oldtmann, Bremen
• rakennettu Ravansaaren varvissa 1863-1864 tanskalaisen laivanrakennusmestarin H. L. Smidtin johdolla. Laivapuusepät pohjanmaalta, jossa oli kokeneita laivanrakentajia
• mitat 52,47 x 10,97 x 6,14 m
• tilavuus 823 brt (bruttorekisteritonnia käytetään aluksen maksujen perusteena satamissa ja luotsauksessa)
• vetoisuus 792 nrt (nettorekisteritonni eli laivan lastitilojen tilavuus)
• kantavuus noin 1400 dwt (dead weight ton -merkki laivan kyljessä on aluksen lastin, varusteiden ja henkilöiden suurin sallittu paino)
• 554 lästiä (1 lästi=last oli laivan kantavuuden mitta, joka poistui 1877) [1]

Nopea kulku – neitsytmatka maailman ympäri 1865-1866

Fregatti Martin Luther teki neitsytmatkan puutavaralastissa Viipurista Lontooseen 29.9.-31.10.1864 kapteeninaan Otto Brunström. Laiva lastasi alkuvuodesta 1865 Lontoossa ja lähti kappaletavaralastissa mukanaan kuusi matkustajaa Lontoosta 25.3.1865 ja saapui Uuden Seelannin Wellingtoniin 27.6.1865. Laiva purjehti parhaimmillaan 10-12 solmun nopeudella. Wellingtonista laiva lähti Perun Callaoon 14.8.1865, jonne se saapui neljän viikon purjehduksen jälkeen 11.9.1865. Sieltä alus purjehti läheisille Chinchas-saarille, jossa lastattiin guanoa. Lähtö Callaosta tapahtui 27.11.1865 ja fregatti saapui Portlandin kautta Alankomaiden Vlissingeniin 15.3.1866 ja Antwerpeniin 16.3.1866, josta se lähti Pietarin Kronstadtiin. [1]

Laivan nopeasta kulusta kirjoitettiin lehdistössä seuraavaa:

Nopea kulku. Fregatti-laiwa ”Martin Luther”, kuuluva kauppahuoneelle P.Wahl ja kumpp. Viipurista ja mittaama 554 lästiä on tehnyt tavattoman sukkelan reissun. Sen päällikkö Otto Brunström kirjoittaa, Wiipurin Sanomain mukaan, että tultua 88 wuorokaudessa Londonista Wellingtoniin Uudella Seelannilla, wiime mainitusta paikasta oli 11 p. syysk. päässyt Gallaoon, joka matka oli tehty neljässä wiikossa, ja piti täältä mennä Chincha saarille, siellä lastatakseen guanoa Antwerpiin. Gallaoon tultuansa oli laiwa 119 vuorokaudessa purjehtinut melkein 6000 maantieteellistä penikulmaa, eli noin 600 penikulmaa enemmän kuin maapallon ympärys tekee. Muistutettawa on kuitenkin, että laiwa melkein koko matkan oli passaadi-tuulessa.

Oulun Wiikko-sanomat Lauantaina 28 päiw. Lokakuuta 1865 N:o 43

Guano on merilintujen fosforia ja typpeä sisältävää ulostetta. Guanosta saadaan lannoitetta ja sitä käytetään myös räjähteiden valmistukseen. Luultavasti lasti päätyi räjähteiden valmistukseen sillä vuonna 1866 käytiin Preussin-Itävallan sota. Chinchas-saarten 10 metrien korkuiset guanovuoret oli Espanja valloittanut vuosina 1844-1846. Perun, Chilen ja Bolivian rannikon guanovarojen hallinta johti Tyynenmeren sotaan vuonna 1879.

Kenraalikonsuli Pallisen Pietarista

Kenraalikonsuli Hans Jessen Pallisen (1815-1881) oli suurliikemies ja Pietarilaisen kauppahuoneen omistaja. Kenraalikonsuli Pallisen asui Pietarissa ja toimi Tanskan edustajana Venäjällä kaupan ja merenkulun aloilla. Suomessa tilanne huonontui vuosina 1866-1868, jolloin koettiin suuret nälkävuodet. Suuren kauppalaivan rakennuttaminen oli kallista ja pitkien merimatkojen aikana syntyvä tuotto oli hidasta. Kauppahuone P. Wahl & Co. oli monessa pääomia vaativassa teollisessa toiminnassa mukana. Ehkä näistä syistä P. Wahl & Co. myi Martin Lutherin kenraalikonsuli Pallisenille 55.000 ruplalla. Asiasta kirjoitti lehdistö lyhyesti seuraavaa:

Suomenmaan suurin kauppalaiwa, ”Martin Luther”, kantama 554 lästiä, rakennettu w. 1864 ja kuuluwa kauppahuoneelle P. Wahl ja kumpp. Viipurista, on tänne tulleen tiedon mukaan myyty Danskan konsulille Pietarista, Pallisen, 55 tuhannesta ruplasta.

Oulun Wiikko-sanomat N:o 12, 23.3.1866

Tuohon aikaan laivan rakentamiskustannukset olivat yli 200 Suomen markkaa per nettotonni. [3] Martin Lutherin nettovetoisuus oli 792 nrt. Pallisenin maksama 55.000 ruplaa vastasi 220.000 Smk ja olihan Guanolasti myyty hyvällä hinnalla Hollannissa – Paul Wahl teki kelpo kaupat.

Pallisenin käytössä laiva teki kauppamatkoja Murmanskin rannikolle ja Amur-joelle ainakin vuosina 1866-1876. Murmanskin rannikolle oli syntynyt uudisasutusta ja sieltä tuotiin lohta ja turskaa sekä turkiksia. Sinne vietiin viljaa, jauhoja muita tarvikkeita vaihtokauppana.

Barkskeppet ”Martin Luther”, det af handelshuset P. Wahl & ko. här byggda och sednaste vår till danske konsuln Pallisen försålda, kommer hädanefter att göra turer på de aflägsna farvattnen till Amur. Härom skrivfes nemligen från Petersburg till Berlinske Tidende att nyligen i Kronstadt egt rum en liten fest, till hvilken både danskar och ryssar hade samlat sig för att dricka en skål för ett företag, som är egnadt att närmare sammanknyta de båda nationerna, nemligen de stora danska godsförsandningarna till Amurfloden, hvilka hädanefter årligen skola ega rum. Det skepp, som i dessa dagar skulle afgå pä en sådan färd, heter ”Martin Luther” föres af en dansk, kapten Barfred, och eges af danske generalkonsuln Pallisen, som står i spetsen för hela företaget.

Wiborgs Tidning N:o 81, 17.10.1866

Pallisenin omistuksessa alus joutui hirmumyrskyn kouriin Ystävyyssaarilla Tongan lähellä loppuvuodesta 1875 matkallaan Amur-joelta eteläiselle Tyynellemerelle.

Destructive hurricane at the Friendly Islands. We have recently learnt that upon the 18th, 19th and 20th of November it blew a hurricane at Tonga, one of the most severe that has visited those islands for years. The Martin Luther, a large ship of 800 tons, just arrived from the Amour River, had to cut away her masts a few feet from deck.

The Grey River Argus 21.1.1876

Tongalla aluksen katkaistut mastot asennettiin uudelleen paikoilleen. Alus purjehti 16 päivässä Sydneyn satamaan lopullisia korjauksia varten.

Martin Luther. The Russian ship Martin Luther has made an excellent run from Apii (Friendly Islands) of sixteens days, although under damaged spars. It will be remenbered that this vessel was dismasted in a hurricane at Apii, but her masts have been sufficiently recovered to enable her on to this port for repairs.

The Sydney Morning Herald 18.3.1876

Sydneyn sataman saapuvien laivojen luettelosta (Inward, The list of the crew and the passenger 16.2.1876) käy ilmi seuraavaa:

• arrived the ship Martin Luther of Cronstadt, 794 tons
• from the port of Friendly Island to Sydney 16th February 1876
• Master (=Captain) C. N. Schjønning
• Crew: 1st Mate, 2nd Mate, Steward, Boatswain, Carpenter and 16 Sailor
• mukana mm. sailor Juho Axelson 23-vuotta, Oulusta
• yksi matkustaja

Heti jo 18.3.1876 The Sydney Morning Heraldin sivuilla pyydettiin jättämään tarjouksia laivan korjauksesta Venäjän konsulaattiin. Kapteeni Schjonning olisi laivalla tavattavissa selvittämässä korjaustarpeita.

Laivan viimeiset vuodet – Cape Spear lähestyy

Hans Jessen Pallisen kuoli 20.7.1881 Pietarissa ja Martin Luther tuli myyntiin. Kuvassa 3. (yllä) on alus Veritaksen luettelosta vuodelta 1883. Laiva siirtyi norjalaisomistukseen vuonna 1882. Sen osti yhtiö H. Kjøsterud & Sønner, kotipaikka Drammen. Yhtiö harjoitti puutavarakauppaa, laivanvarustusta ja teollista toimintaa. Kauppahuoneella oli tavarakaupan lisäksi mm. höyrysaha, saippua- ja steariinitehdas, valssi- ja naulatehdas, mylly sekä viinapolttimo. Tavaroiden rahtaukseen ja etenkin sahan lankkujen myyntiin, heillä oli noin kymmenkunta kauppalaivaa.

St. John’s ja parkki Martha

Kanadan Itäosassa, Newfoundlandin saaren kaakkoisosassa sijaitsee Avalonin niemimaa. Siellä kylmä Labradorin virta kohtaa lämpimän Golfvirran. Kalarikkaiden pohjoisen Atlantin vesien äärellä sijaitsevalla niemimaalla asuu hieman yli puolet Newfoundlandin asukkaista. Avalonin niemen koillisosassa on Labradorin provinssin pääkaupunki St. John’s. Niemen eteläkärjessä sijaitsee Cape Spear (Cape of Hope) noin 12 kilometrin päästä pääkaupungista.

St. John’s sijaitsee suojaisessa lahden poukamassa. Satamaan johtaa kapea, noin 300 m (330 yard) leveä salmi, the Narrows. Salmen etelärannalla on Fort Amherstin majakka. Salmen molemmin puolin, pohjois- ja etelärannalla, on korkea, jyrkkä kallio.

Norjalainen parkki Martha (1855) oli 21.5.1893 puutavaralastissa lähellä St. John’sia törmännyt jäävuoreen matkallaan Newfoundlandin Bay Vertestä Glasgowiin. Se oli päässyt hätäsatamaan St. John’siin. Laiva kuului C. Zernichowin kauppahuoneelle, kotipaikka oli Kristiania. Mr. E.R. Bowring osti 7.9.1893 Marthan ja lastin 1.000 dollarilla. Laiva romutettiin ja jo 12.9.1893 oli The Evening Telegrammin sivuilla ilmoitus: ”Tenders Wanted”, tarjouksia halutaan kymmenien tuhansien kuusi- ja koivulankkujen sekä lautojen lastista. Osoitteena ilmoituksessa oli kuuluisa kauppahuone Messrs. Bowring Bros. office (Messrs.=Kumpp.).

Viimeinen matka

Martin Luther oli lähtenyt Skotlannin Methilistä Sydneyhin Australiaan, jossa sai ohjeet jatkaa matkaansa St. John’siin noutamaan romutetun Marthan puutavaralastia Glasgowiin. Laiva lähti maanantaina 9.10.1893 Sydneystä kevyessä 300 tonnin painolastissa kohti määränpäätä. Kun purjelaivassa on painolastia ja tässä tapauksessa alle kolmannes, niin se ui melko pinnassa. Tällöin ohjattavuus varsinkin kovassa tuulessa on melko hankalaa. Laiva on kuin korkki laineilla. Kansilasteineen Martin Lutherilla oli kuljetettu 1.000 tonnin lasteja aikaisemmin.

Torstaina 12.10.1893 oltiin jo hyvässä kulussa ja Martin Luther saavutti aamulla Avalonin niemimaan eteläkärjen, Cape Racen majakan. Majakalla ei sumun takia oltu huomattu laivaa ja pakollinen sähkötys asemalta oli jäänyt tekemättä. Laiva jatkoi nyt matkaa pitkin niemimaan rannikkoa kohti määränpäätänsä. Laiva ohitti illansuussa 15.10.1893 Cape Spearin majakan ja antoi signaalin. Cape Spearin majakan kohdalla oli Britannian Admiraliteetin ohjeena antaa laivalta signaali, höyryhinaaja tulisi vastaan ja turvallisesti ohjaisi laivan kapeikon läpi satamaan. Cape Spearin majakan puhelinlinja sataman tulliasemalle oli toiminnassa vain päivisin. Iltaisin ja öisin Cape Spearin majakka voisi vain odottaa aamua. Tuon myrskyisän ja pimeän yön tapahtumat selviävät seuraavasta lehtikirjoituksesta.

Loss of the ”Martin Luther” near Wash Balls

Making North-West Land in a Southerly Gale and Mountainous Sea – A Norwegian Barque of 792 Tons – Two of Her Crew Drowned Attempting to Save Themselves.

Last sunday night (15.10.1893) another marine casualty on our coast was added to the already long list, by the total wreck, near Wash Balls, of the Norwegian woodbarque Martin Luther, captain S. Stensen (Søren Steensen, s.1862, Drammen).

Cape Race Light Was Seen on Wednesday night, and run towards the Cape is reported made on Thursday morning. Since Thursday has been sailing down the shore; and a good run, for a strange captain, was made last night for the Narrows. The vessel at the time was making north-west land in a southerly gale of wind and mountainous sea, with fore and main lower topsails and fore topmast staysail set. The very mouth of the Narrows was made shortly after 9 o’clock in the evening, and then the baffling wind and strong current tending the vessel toward the point of the Northern Head, an anchor and about 19 fathoms (1 fathom=6 feet=1,8288 m) of cable were let go, but did not hold her. During the drift flare ups of parafine and oakum, were ignited summon help, and men went aloft to clue the topsails. Soon the vessel fell in against the clift between the Northern Head and Wash Balls, her bows towards the Fort Amherst Lighthouse, and a mad scramble for life was made in a midst surging and thundering seas against the rock-bound coast.

”Save Himself Who Can”, was the great work. One of the large boats was being lowered, an eager rush was made to get into it in the meantime, which a warning voice to refrain could not repel. When six men had taken place, the stern ring-bolt and the wood it was fastened went clear, with the unfortunate result that the stern of the boat falling quickly down, bringing the boat almost perpendicular, the two men in the stern were precipitated with velocity into the seething waters and drowned. They floated along rapidly by the side of the vessel; one of them was heard to give

His Last Agonizizing Shriek before entering the portals of eternity, but what be uttered was not intelligible in the roar of the tempest. Five or six life lines and one life busy were thrown without avail. The two were: Kari Gooth, aged 19 years, single, and able to swim, and Andreas Nikolaison, aged 21 years, married, and unable to swim; both heavily clothed. They belonged to Norway. The four in the boat now tried to rescue their shipmates from the wrecked vessel. Their attempt was not efectual. Then they pulled frantically for shore, for life and for help – breaking two oars as they did so.

In the Narrows They Were Met by a Pilot Boat, manned by Mr. John Gallishaw, assisted by Messrs. William Cantwell, James Collins and William Lewis. The pilot crew ordered the wrecked ones to proceed on their way to shore; they meanwhile going to the lighthouse to despatch word up to the dock for the Favorite. Charles Lewis, the son of the pilot, went, sounded the steamer’s whistle to call the crew, who had gone home, and awaiting their return got up steam. The tug left at 11:30, but could not do anything.

Failing to find a Vestige of the Vessel in the darkness. The pilot boat however, which, by the way, had been in with the Aureola, nearing the wreck, the crew dropped her grapnel, paid out sixty fathoms cable, and got a line to the vessel, and a man to work each rope. During the lulls the boat was pulled into the side of the vessel, one of the crew would run down the ladder, hustle on board, and the boat was pulled clear again with all strenght and speed. Thus it continued till the eight were in the boat. The crew, all counted, numbered fourteen. The saved twelve were

Cared for at the Police Station during the Night by Sergeant Dawe and the constables who were under him. Today (16.10.1893) the men were placed in the Seamen’s Home. The vessel hove over on her side, spars out from the land, and has been badly battered up, a hopeless wreck. The Martin Luther belonged to H. Kjosterud & Sonner, and is registered at Drammen, Norway. She was built in 1864 by H. L. Schmidt, at Wyborg; was 823 tons gross, 792 tons net, 172 1-10 feet long, 36 feet broad, 22 2-10 feet deep; had a raised quarter deck 47 feet, and her houses on deck 28 tons cubic capacity. She was yellow metalled in 1889, had one deck and two tiers of beams.

The Evening Telegram 1893-10-16 Monday (St. John’s, N.L.)

Cape Hope – No Hope

The Evening Telegram kirjoitti 17.10.1893 vielä, että Martin Luther oli nähty 15.10.1893 sunnuntai illalla klo 6:00 Fort Amherstin valoissa. Kun hinaajaa tai luotsivenettä ei ollutkaan saatavilla, kapteeni päätti purjehtia salmesta sisään. Vaihtoehtona oli jäädä ulos myrskyn armoille. Hieman oikeasta kurssista sivuun aiheutti tämän surullisen tapahtuman. Lisäksi vähän enemmän ankkuriketjua ja ankkuri olisi tarrautunut ajoissa pohjaan kiinni. Fort Amherstin majakan miehet olivat ampuneet sumutykeillä useita kertoja, jotta apua saataisiin paikalle. Merimiehet menettivät kaiken, paitsi vaatetuksensa. Kaksi miestä hukkui ja pelastettujen lisäksi kaksi koiraa saatiin maihin. Jotkut laivan miehet menivät seuraavana aamuna hylylle, mutta eivät nähneet hukkuneita tovereitaan eivätkä saaneet pelastettua tavaroitaan. Hylyn lähistöllä oli monia veneitä. Vielä 18.11.1893 kirjoitettiin lehdessä, että yksi mastoista sojottaa vaarallisesti pari metriä vedenpinnan yläpuolella, keskellepäin kapeaa salmea.

Lehtikirjoituksessa Cape Spearin majakan toiminnan parantamiseksi ympärivuorokautiseksi, mainitaan parkki Martin Luther, joka oli ohjeiden mukaan antanut signaaleja hinaajan saamiseksi, mutta haakserikkoutunut ja osa miehistöstä menetti henkensä:

The Night She Was Lost. Then there was the Norwegian barque Martin Luther, the captain of which followed the Admiralty instructions, signalled off Cape Spear, and thinking he would obtain the assistance be required, carried boldly on for the harbour, with the result that his vessel went ashore at the very mouth of the Narrows, and several of the crew lost their lives.

The Evening Telegram 1897-01-09 (St. John’s, N.L.)

1. Jukka Mikkola 2001-2019: Suurten purjelaivojen bibliografia, Suuret purjelaivat-sivusto
2. Sten Lille, Lars Grönstrand: Suomen valtameripurjehtijat, ISBN 951-9064-31-1, Etelä-Suomen Kustannus Oy 1980
3. Yrjö Kaukiainen: Sailing into Twilight, Finnish Shipping in an Age of Transport Revolution, 1860-1914, SHS Helsinki 1991