Jaanalla oli suunnitelma – hän oli laittanut ilmoituksen Apula-palstalle nettiin. Jaana oli ajatellut, että hän vaihtaisi Helsingin hulinat maaseudun rauhaan, etenkin nyt kun oli perheenlisäystä tulossa.
Saapuessaan uuteen kotiinsa helmikuussa 2011, ensimmäinen ilta meni ihmetellessä uutta kotia, mutta Jaana tottui nopeasti talon palvelusväkeen. Vatsa alkoi kummallisesti pyöristymään ja eläinlääkäri sanoi, ettei Jaanaa ole syötetty liikaa, vaan kohta hänen suunnitelmansa tulisi ilmi.
Pääsiäislauantaina Jaana pyöräytti kolme suloista pentua: Pekan, Hillan ja Pipulin. Vartuttuaan Hilla muutti pois kotoa, mutta Pekka ja Pipuli jäivät kotiin äitinsä helmoihin, nauttien Jaanan hellästä ja napakasta huolenpidosta.
Iltaisin Jaana tykkäsi loikoilla sylissä ja nukkui samalla tyynyllä tai peiton alla. Hän ulkoili palvelusväkeä seuraten ja tuli heti kun kutsuttiin. Jaana oli kova juttelemaan ja vähitellen palvelusväki oppi kissojen kielen. Vessasta Jaana tavallisesti syöksyi onnellisena juoksuun ja Pekka joutui peittelemään äitinsä tuotokset. Hän myös tykkäsi kiehnätä isäntänsä kainalossa, joka oli Jaanalle kuin kissanminttua. Tämän jälkeen saattoi raukeana nukahtaa.
Lyhyen aikaa sairastettuaan Jaanan voimat hupenivat ja seuraava runo on Jaanan muistolle:
Olen avaruuksien kissa, olen kissa ihmeellinen. Olen unien, tähtien kissa, tulin takaa pilvien. Minä rakensin teille kodin ja perheen, jossa paljon rakastetaan. Nyt takaisin lähden, mutta palaan uniinne toisinaan.